flunssaisena-toihin-tuleva-pahoinpitelija

Ilahduin hiljattain nähdessäni melko tunnetun ketjun kassalla käsidesin, joka oli asiakkaiden vapaassa käytössä. Pieni painallus pullosta ja pöpöt saivat kyytiä. Pakko sanoa, että kyseisen brändin mielikuva minun, asiakkaan, päässä kohosi reippaasti tästä pienestä eleestä. Olenkin huomannut käyneeni kyseisen ketjun liikkeissä ostoksilla viime aikoina normaalia enemmän, kiitos tämän uuden myönteisen yritysmielikuvan.

Aina flunssakauden asiakaskokemukset eivät kuitenkaan ole hyviä;

Hieroja oli köhivänä ja räkäisenä töissä. Minä, asiakas, sain maksaa – nimittäin kokovartalohieronnan lisäksi flunssasta.”
Näin kävi Pippa Laukkalle, joka kirjoitti kokemuksestaan Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, ”Flunssaisena töihin tuleva on pahoinpitelijä – Ihmisellä pitää olla mahdollisuus sairastaa”. Kokemuksesta sai selkeästi kuvan, että Laukkanen ei ehkä toista kertaa astele samaisen yrittäjän putiikkiin asioimaan.

Olen Laukkasen kanssa samaa mieltä: sairaana pitäisi saada levätä, mutta silti edelleen urhea työnsankari vääntäytyy työpaikalle nenä räässä ja vilu kintuissa. Suomalaiseen kulttuuriin kun kuuluu se kuuluisa sisu, joka menee vaikka läpi harmaan flunssasumun. Ääkkäpäisellä puurtamisella voi kuitenkin saada aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Suomalainen työmoraali ei suhtaudu sairasteleviin lempeästi. Kun vielä yhdistetään tämä siihen sisuun, niin velvollisuuden tunnoissaan sitä saattaa ajatella tekevänsä hyvänkin työn raahautumalla töihin sairaana. Tämä sama idealogia korpesi myös Laukkasta, joka nimitti sairaana töihin tulijoita ”pahoinpitelijöiksi”.

No, mitä tästä työnsankarin orjallisesta suomalaisen työkulttuurin tiukkapipoisuuden mukaan tanssimisesta seuraa? Laajempi sairauskierre, joka iskee työyhteisöön viikkojen epidemiaksi ja mahdollisesti leviää vielä asiakkaidenkin ”iloksi”, kuten Pippa Laukan tapauksessa. Asiakkaita on toki mukava lahjoa pienellä ekstralla positiivisen brändikuvan rakentamiseksi, mutta räkätauti ei ole sellainen lahja, jota kannattaisi auliisti jaella. Esimies tai pomo voisi ihan suoraan passittaa sairastuneen takaisin kotiinsa, sillä jotkut jääräpäät tulevat töihin jopa toinen jalka haudassa.

Tietysti säästöt ja raha puhuvat. Pitäisi olla tuottamassa tulosta eikä sairastaa. Palkkaakin pitäisi saada ja mitähän ne muut nyt ajattelevat, jos en tule töihin, kun ei ihan vielä ole pää kainalossa. Noh, loppupelissä se yhden työntekijän pari sairauspäivää tulee yrittäjällekin halvemmaksi kuin usean viikon sairausloma, joka saatiin aikaan vain sillä, ettei sairastuneen levontarvetta kunnioitettu. Ei varmaan tarvitse pohtia, miten kalliiksi monien työntekijöiden pitkät sairauslomat tulevat. Ne, jotka olisi voitu välttää helposti, jos sairastunut työnsankari olisi saanut sairastaa kotona. (Pst; Suomessa arvioitu lovi kansantalouteen sairaspoissaoloista on 25 miljardia vuosittain ja aivan takuulla tämä sisältää pitkittyneitä flunssakuumeita, jotka olisivat olleet helposti vältettävissä).

Erinomainen apu päiviin, jolloin on tukossa, muttei niin tukossa etteikö jotain voisi tehdä omaan tahtiin, on etätyö. Meillä SuperAssareilla etätyö on normaali käytäntö. Tärkeintä on, että työt saadaan tehdyksi ja sairauspäivien iskiessä pahasti katsotaan, löytyisikö assariporukasta kollegaa, joka voisi tuurata sairastunutta. Jos ei – esimerkiksi tilanteessa, jossa vaaditaan spesifiä osaamista – sairastunut sairastaa tautinsa pois ja sitten jatketaan taas normaalisti. Asiakkaallekin on paljon suotuisampaa, että työt seisahtuvat pariksi päiväksi parin viikon sijaan. Itse parantelin itseäni hiljattain torstai-maanantai välillä kroonisten terveysvaivojen leimahdettua yllättäen. Asiaan riitti ilmoitus projektipäällikölle ja henkilöstöpäällikölle sekä suunnitelma siitä, miten aikataulutan työni ottaen levon tarpeen huomioon. Sen jälkeen kone meni kiinni.

Voin luvata, että firma ja asiakas säästivät pitkän vaivan sillä, että sain levätä pidennetyn viikonlopun sen sijaan, että olisin antanut vaivojen pahentua viikkojen mittaiseksi kädenväännöksi.

En siis pahoinpidellyt itseänikään.

Sairaana töihin tuleminen kun on myös itsensä pahoinpitelemistä.

Kirjoittaja
Maarit Hyvärinen
Viestinnän ja kuvituksen #SuperAssari

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. #SuperAssarit