Työaikojen, työntekopaikan ja opiskelun vapauttaminen tehdään pääasiassa väärin. Oikeastaan ei tehdä mitään, ja siitä ne ongelmat syntyvätkin. Työpaikka on paljon muutakin kuin paikka, jossa tehdään työtä, ja sen poistaminen voi tuottaa ongelmia. Samalla etätyön ja työajan vapauttamisen edut ovat kiistattomia, kunhan se tehdään oikein. Asiasta puhuu myös luovuusguru Saku Tuominen Kodin Kuvalehden haastattelussa, jossa hän korostaa, että työajat pitäisi vapauttaa.
Törmään jatkuvasti samaan ongelmaan: ihmiset, jotka johtavat itseään luullen tekevänsä aivan hirveästi. Heillä on jatkuva kiire, mutta he eivät oikeastaan saa mitään tehtyä. Se on äärimmäisen stressaavaa. Olen törmännyt tähän Vincit-yhtiön blogissa, jossa eräs yhtiön johtajista kertoi joutuneensa tästä syystä sairaslomalle kuukausiksi. Vilkaisin viikonloppuna Iholla-sarjaa, ja siinä Kristiina Komulainen kertoi jääneensä asiasta itselleen kiinni, ja sanoi aiheuttavansa itse itselleen stressiä ja univaikeuksia. Olen törmännyt tähän meidän organisaatiossamme ja viheltänyt pelin poikki. Itsensä hallinnan puute aiheuttaa aivan valtavaa stressiä, ja uusissa työnteon malleissa tämä korostuu.
Hyvinvointi etätyössä onkin monisyinen asia. Siihen liittyvät rutiinit, ulkoinen paine ja johtaminen sekä itsensä johtaminen. Lisäksi otetaan mukaan vielä persoonallisuus, kommunikaatio ja yhteisöllisyys. Etätyön hyvällä puolella on oman elämäntilanteen huomioiminen, joustavuus ja muu vapaus. Lisäksi sieltä löytyy motivaatio, tehokkuus ja vastuu, jonka työntekijät pääasiassa mieltävät positiivisena asiana, kunhan heille on annettu edellytykset suoriutua työstä hyvin. Etätyössä introvertit voivat loistaa aivan uudella tavalla, ja kommunikaatio voi toimia paljon paremmin ja tasa-arvoisemmin kuin perinteisessä toimistotyössä, jossa siihen ei välttämättä kiinnitetä niin paljon huomiota. Etätyössä toimiva kommunikointi on edellytys hyvälle työlle. Ajanhallinnan ja oman tekemisen ymmärtämisen merkitys korostuu.
Olemme Wannadossa yksi etä- ja joustotyön pioneereja Suomessa. Koko organisaatiomme on rakennettu niin, että ihmisillä on vapaus valita työntekoaikansa ja -paikkansa. Teemme kuitenkin töitä tiimissä ja kiinnitämme huomiota yhteisön toimivuuteen. Kun työntekoa vapautetaan, ovat oikeat työvälineet ja sovellukset vain jäävuoren huippu. Itse työ tehdään henkilöstön valmiuksien kasvattamisessa, ohjaamisessa ja hyvinvoinnin seurannassa. Etä- ja joustotyö vaatii valtavan paljon ohjausta, kouluttamista ja heikkojen signaalien ymmärtämistä; siis ihan oikeaa henkilöstöjohtamista.
Luin tänään aamulla jo syksyllä 2015 julkaistun Ylen artikkelin: ”Vapaat kädet saaneesta lapsesta kasvaa heikko ihminen”. Jutussa psykologi Keijo Tahkokallio avaa koulumaailman vapauttamisesta syntyviä ongelmia. Juttu on mielenkiintoinen ja se tukee jossain määrin viime päivinä käytyä keskustelua ammattikoulujen lähiopetuksen huomattavasta vähenemisestä. Vaikka Tahkokallion kommenteissa on sävyjä myös muutosvastarinnasta, niissä on myös perää: kokonaisuus pitää huomioida myös koulumaailmassa. Opiskelijat eivät saa valmiuksia tulevaisuuden joustavaan ja vapaaseen työhön sillä, että he ovat yksin kotona ilman tarvittavaa ohjausta. Etä- ja joustotyökulttuuri on mahtava asia, mutta siihen pitää panostaa ja sitä pitää opetella, muuten se ei toimi.
Sitä paitsi, ihmisen lapsuus- ja nuoruusajan yksi tärkeimpiä asioita on sosiaalisten taitojen kehittyminen, ja koulut ovat olemassa myös sitä varten. Kansainvälisesti etätyöyrityksenä toimiva Zapier on koonnut e-kirjaan ”The Ultimate Guide to Remote Work” paljon vinkkejä toimivaan etätyöhön. Yksi niistä on varmistaa, että etätyöntekijällä on ainakin yksi ystävä tai muu ystävä, jonka kanssa hänellä on mahdollisuus viettää aikaa. Tämä ei ole mikään pieni juttu. Ihmisen hyvinvointiin liittyy myös sosiaaliset verkostot, ihan elävien ihmisten tapaamisen muodossa, ihmisen iästä riippumatta. Koska emme halua lisätä ympärillemme syrjäytymistä, stressiä ja muuta pahoinvointia, on opettajien ja johtajien ryhdyttävä kiinnittämään huomiota etätyön johtamiseen ja opettamiseen ihan tosissaan – sosiaalisuutta ja hyvinvointia unohtamatta.
