Riittävä lepo on todella tärkeää työssä jaksamisen kannalta.

Miksi lepo on edelleen tabu?

Mikä yhdistää huonoa työntekijää, nuorta työntekijää ja työtöntä? No tietysti laiskuus. Mielikuvissa ainakin. Huono työntekijä lusmuilee ja saikuttaa aina, kun voi. Nuori työntekijä nukkuu puolille päivin, eikä häntä huvita tehdä töitä. Työtön taas ei muuta teekään, kun nukkuu päivät pitkät. Nyt kesäloman aikaan somessa on käynyt kuuma keskustelu aiheesta, saavatko lapset ja nuoret nukkua pitkään, vai tuleeko siitä sopimaton paha tapa?

Nukkuminen ja lepääminen nähdään siis paheina.

Myönnän. Minä olen yksi paheiden pesä, mitä tulee nukkumiseen. Luontainen unirytmini ajoittuu klo 5–14 välille. Siinä vaiheessa, kun kollegani ovat kohta siirtymässä vapaalle työpäivän jälkeen, minä aloitan työni. Meillä Wannadolla asiaa ei paheksuta, kunhan työt tulevat tehdyiksi, ja olen tavattavissa myös klo 5–14 välisenä aikana, jos asiakas sitä tahtoo. Muualla kuitenkin nousee kamala haloo! Olen laiska, saamaton ja pummi. Siitäkin huolimatta, että tekisin kahdeksan tuntia töitä klo 15–22 välisenä aikana. Kun en herää aikaisin, olen laiska.

Ymmärrettävästi aikainen herääminen on ollut maatalousyhteiskunnassa tarpeen. Samaan aikaan unohdetaan, että evoluutio on kehittänyt meistä geneettisiä yökukkujia, jotta perhe tai heimo voi nukkua rauhassa, kun yökukkuja vahtii tulta ja pitää petoja silmällä.

Ystäväni puolestaan vähensi työtahtiaan voidakseen paremmin. Hän kärsii hirveitä syyllisyyden tuskia siitä, että tekee vain kuuden tunnin päiviä. Hän on siis laiska. Suomalainen vääntää töitä aina ahkerasti mitään mukisematta ja aloittaa mielellään jo ennen, kuin kukko on kiekaissut.

Levon puute ja raadanta johtavat itsemurhiin

Käyn säännöllisin väliajoin Japanissa – maassa, jossa työpäivät kestävät 10–16 tuntia maanantaista lauantaihin, ja työn lisäksi kollegoiden ja esimiehen kanssa pitää lähteä lähes päivittäin viettämään iltaa. Kieltäytyä ei oikein voi, koska se on epäkohteliasta ja pilaa työpaikan yhteishengen.

Tapasin muutama vuosi sitten kiotolaista ystävääni, joka on ala-asteen opettaja. Minua vastaan kahvilaan raahautui puolikuolleen näköinen, kymmenen vuotta silmissä vanhentunut mies, joka kertoi tekevänsä töitä 12–16 tuntia joka päivä koko kouluvuoden ajan. Oli lauantai, ja ystävälläni oli vain tunti aikaa tavata minut. Hänen piti palata töihin tekemään 12 tunnin päivää. ”Huomenna saan työskennellä ehkä vain kymmenen tuntia. Maanantaina alkaa taas normaali 12–16 tuntia per työpäivä -viikko”, hän selitti. Hän haaveili muuttavansa Kanadaan, jossa työolot ovat inhimillisempiä. Opettajan työn hän oli valinnut siksi, että hänellä on poikkeuksellisesti kaksi viikkoa lomaa vuodessa. Japanissa työntekijät saavat vuosilomaa vain viikon.

Valitettavasti vaativan työelämän takia Japani johtaa maailman itsemurhatilastoja. Burn outiin kuollaan Japanissa niin usein, että sille on oma terminsäkin; Karōshi; ylikuormittumiskuolema. Karōshia vastaan yritetään toimia, mutta raatamisen perinteet istuvat tiukasti yritysten johtamiskulttuureissa.

Kuitenkin myös Suomessa voidaan huonosti. Törmäsin LinkedInissä tietoon siitä, miten mielialalääkkeiden syöminen jatkaa kasvuaan Suomessa. Suomalaiset työntekijät ovat niin uupuneita, että töissä ja elämässä pitää jaksaa nappien voimalla. Moni burn outin saanut kertoo, että oli vaikeaa olla tekemättä mitään. Siitä seurasi syyllisyys; Minä vain laiskottelen. Olen huono ihminen, jos lepään ja nukun. Moni kertoo myös, että työpaikalla tai työterveydenhuollossa suhtauduttiin nihkeästi työntekijän kertomukseen väsymyksestä ja uupumuksesta. Eihän ihminen nyt voi väsyä! Jos väsyykin, syy on huonojen työolosuhteiden sijaan siinä, että ihminen on heikko.

Hyvä yöuni ja lepo ovat elinehtoja

Hyvä yöuni ja riittävä lepo kunnon palautumisaikoineen ovat ehdottomia välttämättömyyksiä hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Vähäiset yöunet yhdistyvät eri tutkimusten mukaan tiettyihin syöpiin sairastumisen todennäköisyyden kasvamiseen sekä kroonisen masennuksen puhkeamiseen (joskin on otettava huomioon, että krooninen masennus voi aiheuttaa unettomuutta).

Toisin sanoen; Nukkukaa, hyvät ihmiset. Antakaa alaistenne nukkua, hyvät johtajat ja esimiehet. Onnellinen ja terve työntekijä on teille työmaalla huomattavasti edullisempi ja turvallisempi vaihtoehto, kuin loppuun ajettu alainen.

Kirjoittaja
Maarit Hiidenportti
Viestinnän ja kuvituksen #SuperAssari

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. #SuperAssarit 

Leave a Reply