Haluaisin automatisoida työni. Olen itseopiskellut aihetta tuntikausia pääsemättä asiassa oikeastaan edes liikkeelle.
Kuitenkin koodasin lauantaina ensimmäiset ohjelmistorobottini. Ne ovat niitä, jotka tekevät puolestani helppoja, toistuvia rutiinitehtäviä, joita itse en jaksa tehdä, ja joissa ei tarvitse tai oikeastaan saa soveltaa. Toki lauantain harjoitusrobottini ei vielä osaa auttaa minua oikeissa töissäni, mutta periaatteessa osaan näiltä pohjilta lähteä rakentamaan aidosti hyödyllistä automaatiota.
Ohjelmistorobotiikka on sillä tavalla tyhmä ja samalla tässä skenessä kovin tyypillinen sana, että se on pelottava, arvokas ja vieras. Koodaus ja siihen liittyvät asiat ovatkin salatiedettä: päästäkseen edes kysymään joltain neuvoa, täytyy jo ymmärtää muutama asia ja tuntea virtuaalimaailmassa olevia paikkoja, joita minä en tunne, ja joihin en osaa mennä. Näin ollen ohjelmistorobotiikan itseopiskelu tyssäsi tehokkaasti jo ennen aikojaan oikean kielen ja välineistön puutteeseen.
Assistenttipalveluita tarjoavan yrityksen johdossa meidän on kuitenkin pysyttävä mukana tässä koko työelämää ravistelevassa muutoksessa. Jo nyt moni rutiinityö on automatisoitu, ja valtava määrä ihmistyöstä korvataan vielä oman työikäni aikana automaatiolla, roboteilla ja tekoälyllä. Voimme katsoa työmme tarpeen hiipumista vierestä, tai sitten ymmärtää muutosta ja auttaa asiakkaitamme tekemään järkeviä ratkaisuja tulevina vuosikymmeninä. Hankkia sitä osaamista ja ammattitaitoa, jota asiakkaamme tulevat tuossa muutoksessa tarvitsemaan.
Mutta kylläpä on hankalaa opiskella tätä asiaa, ruuhkavuosien lomassa, kasvuyritystä luotsatessa, kun asiaan käytettävä aika on niin kovin rajallinen, ja automaation maailma täysin vieras!
Onneksi meillä on maailmassa visionäärejä. Heitä löytyy tässä tapauksessa yhdistyksestä nimeltä Ohjelmisto- ja e-business ry, joka tarttui olennaiseen epäkohtaan: koodareista aivan liian pieni osa on naisia. Niinpä yhdistyksen Milja Köpsi ja Rasmus Roiha kävivät ongelmaan käsiksi konkreettisesti: pyydetään IT-firmoja mukaan kouluttamaan aikuisille naisille koodaamista! Näin syntyi upea #mimmitkoodaa -hanke, jossa on mukana nyt tuhansia koodaamisesta kiinnostuneita naisia ja kymmeniä ohjelmistoyrityksiä. Näinpä minäkin pääsin tutustumaan matalalla kynnyksellä ja maksuttomasti ohjelmistorobotiikkaan. Tästä suuri kiitos puolestaan kuuluu kouluttavalle yritykselle, Knowit Suomi Oy:lle.
Kyllähän se ennakkotehtävä oli jo hiukan ahdistava: asenna koneelle Python 3.7, Robot Framework ja Selenium-kirjasto. Vaikka ohjeet olivat selkeät, täysin vieraat ohjelmat, sanat ja toimintamallit olivat hankalia. Sitä se on, kun yksin yrittää ymmärtää täysin vierasta kieltä ja maailmaa. Onneksi lauantaina meitä ummikkoja oli paikalla 25, ja vertaistuen sekä osaavan opetuksen kautta me kaikki saimme robottimme toimimaan. Ja samalla opin, mistä saan tukea jatkossakin. Pelottava vieras maailma on heti hiukan vähemmän jännittävä.
Omasta työstäni aion ensimmäiseksi automatisoida uusien työntekijöiden sisäänoton: kaikkien niiden eri ohjelmistojen avaamisen, mitä firmassa tarvitaan. Sen jälkeen robotti saa opetella samaisten käyttäjätunnusten sulkemisen, kun työntekijä lopettaa. Vaikka en aio jatkossakaan keskittyä ohjelmistorobottien koodaamiseen, tätä kautta opin konkreettisesti pohjan sille, mitä voi ja mitä ei kannata automatisoida, ja miten se kannattaa tehdä. Sen pohjalta olen jo huomattavasti valmiimpi ottamaan vastaan seuraavien vuosikymmenien haasteet.
Miten sinä valmistaudut tulevaan?
